Nykyaikana tulee helposti käytettyä runsaasti erilaisia pikaruoka- yms. eväspalveluita.
Niihin liittyen on olemassa repertuaari erilaisia tilanteita, jotka vähäpätöisyytensä vuoksi eivät ansaitsisi juuri huomiota, muta niihin törmää siinä määrin jatkuvasti, että sitä joutuu miettimään, että kuuluuko oman kantansa kanssa sittenkin vähemmistöön.
Join tänään lattea eräässä erikoiskahveihin perustuvassa rahastuslaitoksessa. Kupin ympärillä olevassa pahvirenkulassa lukee pienellä suunnilleen näin: "warning, the content of this cup is extremely hot", suomeksi: Varoitus, kupin sisältö on äärimmäisen kuumaa. Siis: äärimmäisen.
Sitä se todellakin oli. Sen verran kuumaa, että minulta meni yli viisi minuuttia ennenkuin kuppi oli vajautunut senttiäkään. Kysymys kuuluukin, että miksi latte on äärimmäisen kuumaa? Miksi se ei voisi olla vaikka ihan helvetin kuumaa, tai vaikka vain sikakuumaa? Oikeastihan kahvi oli siis pelkästään liian kuumaa.
Toki jonkinlaisena kauppamiehenä ymmärrän, että jos siinä pahvirinkulassa lukisi, että "varoitus, kahvi on liian kuumaa" se voisi toimia negatiivisena signaalina ostopäätöstä tehdessä.
No, minulla on ilmeisesti arka suu, vaikka kahvia hörpinkin yliannoksen joka päivä. Olen vain tottunut lapsesta asti lantraamaan sen maidolla haaleaksi. Siispä tavallista suodatinkahvia tilatessa maitovara on aina ja poikkeuksetta liian pieni, ja kahvi jää liian kuumaksi. Eikä se sitäpaitsi maistu totutulta, jos siinä on vain puolet normaalista maitomäärästä.
Jos pikaruokaravintolan drive inistä tilaa kahvin reilulla, toistan reilulla maidolla, sitä on liian vähän. Jos kysyy luukulla juomaa vastaan ottaessaan, että laitoitko reilusti maitoa, ja pyydät lisäämään sitä, sitä on edelleen liian vähän. Jos pyydät kahvia, jossa on puolet maitoa, sitä on yli 90 prosentin varmuudella alle kolmannes, joka on sekin liian vähän.
Kai minä sitten vaan läträän sitä maitoa siihen kahviin ihan liikaa. Ihmetyttää vain, että miksi sitä pitää moralisoida: "eihän toi enää voi maistuukaan kahvilta" tai "sehän menee ihan kylmäksi".
Väärin. Se maistuu justiinsa oikealta. Juuri sellaiselta kuin se on maistunut noin nelivuotiaasta saakka. Ja vain minä olen oikeassa sen suhteen, miltä kahvin pitää minun mielestäni maistua.
Sen sijaan pizzaa tilatessa on vallalla eräällä tapaa päinvastainen ilmiö. Tykkään nimittäin pizzasta, joka on paistettu rapeaksi. Tai edes kypsäksi. Minua ei oikeasti haittaa yhtään, jos reunat ovat osittain mustuneet. Silti sen pizzan saaminen kypsänä vain on hyvin vaikeaa.
En tiedä, syövätkö muut sitten pizzansa mediumina, vai mistä moinen trendi. Minua se vaan ottaa välillä aivoon, kun olet puhelimessa tilatessa sanonut asiasta useita kertoja, ja kun kuski tormuuttaa skootterilla lätyt ovelle, saa olla uuni valmiiksi lämpimänä, että pääsee paistamaan puolivalmisteet syömäkelpoisiksi.
Molemmille blogini lukijoille annan tästä nyt hyvän säästövinkin. Jos käyt hakemassa pizzan paikan päältä, tilaa se ilman oreganoa. Sanoisin, että useammin kuin joka toinen kerta sitä oreganoa sinne vähän lipsahtaa. Sitten kun tarjotaan, että tekevät uuden, voi vedota siihen, että ei ehdi odottaa, mutta voit hyväksyä se oreganolla pilatun pizzan, mutta haluat puolet alennusta.
Tunnustaudun gastronomiksi, ja rakastan hyvää ruokaa. Kun menen ravintolaan, ja maksan ruoasta ison tukun rahaa, odotan, että saan rahalla elämyksen, jonka laatu korreloi pussistani kadonneiden seteleiden määrään.
Siksi minua harmittaa käydä ravintoloissa, jonka alkupalamenu on vedetty copypastella Fort Delin tukkumyyntikatalogista. Tai sitten vain joku on oikeasti standardoinut jalapeno poppersien reseptin niin tarkasti, että jokaisen ravintolaketjun avuttominkin apukokki osaa uppopaistaa juuri käsissään pyörittelemät, täydellisen identtisen muotoiset ja kokoiset pallerot juuri sopivasti, jotta keskellä oleva juusto jää noin tulitikun kokoiselta alueelta jäiseksi.
Yleensäkin on ikävää huomata, kuinka paljon ravintoloissa käytetään eineksiä. Kävin viime kesänä eräällä huoltoasemalla lounaalla, joka sisälsi seisovasta pöydästä gn-pakin pohjalla voissa poltettuja nakkeja, saarioisten maksalaatikkoa, saarioisten perunasalaattia, saarioisten punajuurisalaattia ja saarioisten suolakurkkukuutioita.
Otin lautaselle kohtuullisen annoksen, mutta kylmä maksalaatikko sai minut toisiin aatoksiin. Vein lähes koskemattoman lautasen keittiön luukulle, ja totesin kokkiasuiselle kaverille, että en itse ilkeäisi noissa vaatteissa tässä paikassa esiintyä.
Yksi selityshän tietysti sopisi tälle kaikelle, ja niin monelle muulle vääryydelle, joita arkielämässäni kohtaan päivittäin. Minähän saatan olla nihilisti.
Niihin liittyen on olemassa repertuaari erilaisia tilanteita, jotka vähäpätöisyytensä vuoksi eivät ansaitsisi juuri huomiota, muta niihin törmää siinä määrin jatkuvasti, että sitä joutuu miettimään, että kuuluuko oman kantansa kanssa sittenkin vähemmistöön.
Join tänään lattea eräässä erikoiskahveihin perustuvassa rahastuslaitoksessa. Kupin ympärillä olevassa pahvirenkulassa lukee pienellä suunnilleen näin: "warning, the content of this cup is extremely hot", suomeksi: Varoitus, kupin sisältö on äärimmäisen kuumaa. Siis: äärimmäisen.
Sitä se todellakin oli. Sen verran kuumaa, että minulta meni yli viisi minuuttia ennenkuin kuppi oli vajautunut senttiäkään. Kysymys kuuluukin, että miksi latte on äärimmäisen kuumaa? Miksi se ei voisi olla vaikka ihan helvetin kuumaa, tai vaikka vain sikakuumaa? Oikeastihan kahvi oli siis pelkästään liian kuumaa.
Toki jonkinlaisena kauppamiehenä ymmärrän, että jos siinä pahvirinkulassa lukisi, että "varoitus, kahvi on liian kuumaa" se voisi toimia negatiivisena signaalina ostopäätöstä tehdessä.
No, minulla on ilmeisesti arka suu, vaikka kahvia hörpinkin yliannoksen joka päivä. Olen vain tottunut lapsesta asti lantraamaan sen maidolla haaleaksi. Siispä tavallista suodatinkahvia tilatessa maitovara on aina ja poikkeuksetta liian pieni, ja kahvi jää liian kuumaksi. Eikä se sitäpaitsi maistu totutulta, jos siinä on vain puolet normaalista maitomäärästä.
Jos pikaruokaravintolan drive inistä tilaa kahvin reilulla, toistan reilulla maidolla, sitä on liian vähän. Jos kysyy luukulla juomaa vastaan ottaessaan, että laitoitko reilusti maitoa, ja pyydät lisäämään sitä, sitä on edelleen liian vähän. Jos pyydät kahvia, jossa on puolet maitoa, sitä on yli 90 prosentin varmuudella alle kolmannes, joka on sekin liian vähän.
Kai minä sitten vaan läträän sitä maitoa siihen kahviin ihan liikaa. Ihmetyttää vain, että miksi sitä pitää moralisoida: "eihän toi enää voi maistuukaan kahvilta" tai "sehän menee ihan kylmäksi".
Väärin. Se maistuu justiinsa oikealta. Juuri sellaiselta kuin se on maistunut noin nelivuotiaasta saakka. Ja vain minä olen oikeassa sen suhteen, miltä kahvin pitää minun mielestäni maistua.
Sen sijaan pizzaa tilatessa on vallalla eräällä tapaa päinvastainen ilmiö. Tykkään nimittäin pizzasta, joka on paistettu rapeaksi. Tai edes kypsäksi. Minua ei oikeasti haittaa yhtään, jos reunat ovat osittain mustuneet. Silti sen pizzan saaminen kypsänä vain on hyvin vaikeaa.
En tiedä, syövätkö muut sitten pizzansa mediumina, vai mistä moinen trendi. Minua se vaan ottaa välillä aivoon, kun olet puhelimessa tilatessa sanonut asiasta useita kertoja, ja kun kuski tormuuttaa skootterilla lätyt ovelle, saa olla uuni valmiiksi lämpimänä, että pääsee paistamaan puolivalmisteet syömäkelpoisiksi.
Molemmille blogini lukijoille annan tästä nyt hyvän säästövinkin. Jos käyt hakemassa pizzan paikan päältä, tilaa se ilman oreganoa. Sanoisin, että useammin kuin joka toinen kerta sitä oreganoa sinne vähän lipsahtaa. Sitten kun tarjotaan, että tekevät uuden, voi vedota siihen, että ei ehdi odottaa, mutta voit hyväksyä se oreganolla pilatun pizzan, mutta haluat puolet alennusta.
Tunnustaudun gastronomiksi, ja rakastan hyvää ruokaa. Kun menen ravintolaan, ja maksan ruoasta ison tukun rahaa, odotan, että saan rahalla elämyksen, jonka laatu korreloi pussistani kadonneiden seteleiden määrään.
Siksi minua harmittaa käydä ravintoloissa, jonka alkupalamenu on vedetty copypastella Fort Delin tukkumyyntikatalogista. Tai sitten vain joku on oikeasti standardoinut jalapeno poppersien reseptin niin tarkasti, että jokaisen ravintolaketjun avuttominkin apukokki osaa uppopaistaa juuri käsissään pyörittelemät, täydellisen identtisen muotoiset ja kokoiset pallerot juuri sopivasti, jotta keskellä oleva juusto jää noin tulitikun kokoiselta alueelta jäiseksi.
Yleensäkin on ikävää huomata, kuinka paljon ravintoloissa käytetään eineksiä. Kävin viime kesänä eräällä huoltoasemalla lounaalla, joka sisälsi seisovasta pöydästä gn-pakin pohjalla voissa poltettuja nakkeja, saarioisten maksalaatikkoa, saarioisten perunasalaattia, saarioisten punajuurisalaattia ja saarioisten suolakurkkukuutioita.
Otin lautaselle kohtuullisen annoksen, mutta kylmä maksalaatikko sai minut toisiin aatoksiin. Vein lähes koskemattoman lautasen keittiön luukulle, ja totesin kokkiasuiselle kaverille, että en itse ilkeäisi noissa vaatteissa tässä paikassa esiintyä.
Yksi selityshän tietysti sopisi tälle kaikelle, ja niin monelle muulle vääryydelle, joita arkielämässäni kohtaan päivittäin. Minähän saatan olla nihilisti.
Kommentit
Lähetä kommentti