Simpeleen S-Marketin vihannesosastolle kotimainen tomaatti tulee Melkoniemestä. Melkoniemen tomaatteja on saatavilla kaikista lähialueen ruokakaupoista ympäri vuoden.
Melkoniemi sijaitsee itäisessä suomessa, jossa tomaatti ei luonnollisin keinoin tuota satoa tammikuussa. Melkoniemessä kasvatetaan siis tomaatteja sähkölampun valossa.
En tiedä, mitä muita toimenpiteitä tomaatin kasvattaminen Melkoniemessä vaatii, jotta satoa voidaan korjata tammikuussa, mutta melkein veikkaisin, että luonnonmukaisesta ollaan melko kaukana. Ja sen huomaa maussa. Tämä ei koske pelkästään Melkoniemen tomaatteja, vaan ihan kaikkia suomalaisia (öljylämmitteisissä) kasvihuoneissa keinovalossa kasvatettuja tomaatteja. Ja muutamia muita kasviksia, jotka suomessa eivät ilman merkittävää kikkailua menesty.
Yleensä nämä merkittävää ihmisen panosta vaativat kasvikset jäävät kiinni verekseltään, kun katsoo hintalappua. Jos eteläeurooppalaisen kasviksen suomalainen vastine maksaa vaikka kolme kertaa etelän serkkuaan enemmän, on syytä olettaa, että kilon tuottamiseen on poltettu vähintään litra polttoöljyä samaan aikaan, kun aurinko on portugalissa porottanut kaiket päivät ihan ilmaiseksi.
En halua lähteä pohtimaan ilmastovaikutuksia enkä muutakaan jeesustelua ekologisuuden tai kestävän kehityksen periaatteita. Kysyn vain, että miksi helvetissä niitä tomaatteja on pakko kasvattaa keskellä talvea, kun lopputulos on olennaisesti etelä-euroopassa kasvatettua tomaattia mauttomampi tuote, joka maksaa pahimmillaan neljä kertaa enemmän. Siitäkin huolimatta, että sen tuotantoa on tuettu verovaroin?
En ole aatteellinen, enkä aio asian kanssa barrikadeille nousta. Kehotan vain kaikkia miettimään, olisiko sen espanjalaisen tomaatin kasvattaminen jossakin määrin järkevämpää kuin Melkoniemeläisen, jos ne kerran paremmalta maistuvat, ja ovat kovasti halvempia.
Tässä mielessä en siis ole missään määrin lähiruoan kannattaja. Olen enemmänkin järkevän ruoan kannattaja.
Ei ole mitään järkeä kuljettaa tuoretta purjekalaa lentokoneella karibialta suomeen, ja myydä sitä 40eur/kilo, koska paikallistakin kalaa on saatavilla, murto-osalla karibialaisen purjekalan hinnasta. Lisäksi se kala ei kuitenkaan maistu enää samalta, kuin kaksi vuorokautta aiemmin, jolloin se olisi tarjoiltu, jos se olisi valmistettu järkevän etäisyyden päässä saalistuspaikastaan. Rohkenen siis olettaa, että paikallinen kala on vähintäänkin yhtä hyvää, ja vain murto-osalla purhekalan hinnasta.
Ostin viime keväänä kalmareita Jumbon Stockmannilta. Kalmarit myytiin tuoreina, ja jos syömäkelpoinen on tässä yhteydessä sama kuin tuore, niin joo, tuoreita olivat. Silti sekä tuoksu, että maku olivat varsin kaukana siitä, miltä kalmari maistuu pyyntipäivän iltana kyseisen kalastusaluksen kotisatamassa tai -kaupungissa. En sano, että ne pahalle olisivat maistuneet, heräsinpähän vain miettimään asiaa kun paellaa niistä väänsin.
En ymmärrä luomuilua. En näe mitään järkeä siinä, että ehdoin tahdoin tehdään joitakin asioita tehottomammin, jos sillä ei voiteta mitään muuta konkreettista kuin hippien hyväksyvä nyökyttely. Ymmärrän luomuilun heti, jos tuote on tehokkaammilla (vai olisiko useimmissa tapauksissa vähemmän tehottomilla) menetelmillä kasvatettua tuotetta hintansa verran parempi. Useimmiten kuitenkaan näin ei ole.
Lisäksi rohkenen väittää, että esimerkiksi suomessa tuotettu ei-luomumaitokin on täysin turvallista juoda, eli karjan nauttimien lääkkeiden ja rehujen sisältämien lisäaineiden haitallisilla terveysvaikutuksillakaan luomuilua on suomessa aivan turha yrittää selittää.
Se, että joku saa luomuttomasta maidosta laktoosi-intoleranssiflatulenssin, mutta luomusta ei, on aivan sataprosenttisen varmasti psykosomaattista.
Mainokset vain ovat luoneet luomulle imagon, jonka mukaan luomun maku on puhtaampi tai parempi kuin ei-luomun. Tässä imagomainonnassa ja aivopesussa on onnistuttu erinomaisesti. Tiedän monta muutoin hyvin rationaalista ihmistä, jotka ostavat luomua, koska se maistuu paremmalta.
Tämä kaikki aiheuttaa minussa närkästystä, koska en tiedä mitään muuta tuotannon alaa, missä tietentahtoen voisi valtion tuella tehdä asioita tehottomammin, ja myydä lopputulosta normaalilla tehokkuudella valmistettuja tuotteita olennaisesti kalliimmalla, ilman minkäänlaista todellista näyttöä siitä, että tuote olisi missään määrin parempi.
Kaikkinensa koko systeemi on vähän hassu. Kaikki tämä juontaa juurensa siitä, että ruoka ei olekaan enää ruokaa siinä mielessä, jossa luonto sen tarkoitti, vaan nautintoaine. Ja koska elintasomme antaa myöden, voimme tehdä valintoja. Olivatpa ne sitten eettisiä tai ekologisia, egologisia tai eeppisiä, valintojamme ohjaavat mielikuvat, joilla ei itse ruoan tai syömisen kanssa ole enää mitään tekemistä.
Niinpä emme enää valitse tuotetta, joka on halvempi ja parempi, vaan kalliimman ja laadultaan vastaavan tai huonomman, koska se joltakin muulta kuin terveen järjen kantilta on jotenkin viisaampaa.
Toisin sanoen gastronomi on valmis maksamaan pöyristyttävän hinnan siitä, että ruoka täyttää teoriassa ne vaatimukset, jotka gastronomi on ruoallensa asettanut, riippumatta siitä, miltä se maistuu.
Melkoniemi sijaitsee itäisessä suomessa, jossa tomaatti ei luonnollisin keinoin tuota satoa tammikuussa. Melkoniemessä kasvatetaan siis tomaatteja sähkölampun valossa.
En tiedä, mitä muita toimenpiteitä tomaatin kasvattaminen Melkoniemessä vaatii, jotta satoa voidaan korjata tammikuussa, mutta melkein veikkaisin, että luonnonmukaisesta ollaan melko kaukana. Ja sen huomaa maussa. Tämä ei koske pelkästään Melkoniemen tomaatteja, vaan ihan kaikkia suomalaisia (öljylämmitteisissä) kasvihuoneissa keinovalossa kasvatettuja tomaatteja. Ja muutamia muita kasviksia, jotka suomessa eivät ilman merkittävää kikkailua menesty.
Yleensä nämä merkittävää ihmisen panosta vaativat kasvikset jäävät kiinni verekseltään, kun katsoo hintalappua. Jos eteläeurooppalaisen kasviksen suomalainen vastine maksaa vaikka kolme kertaa etelän serkkuaan enemmän, on syytä olettaa, että kilon tuottamiseen on poltettu vähintään litra polttoöljyä samaan aikaan, kun aurinko on portugalissa porottanut kaiket päivät ihan ilmaiseksi.
En halua lähteä pohtimaan ilmastovaikutuksia enkä muutakaan jeesustelua ekologisuuden tai kestävän kehityksen periaatteita. Kysyn vain, että miksi helvetissä niitä tomaatteja on pakko kasvattaa keskellä talvea, kun lopputulos on olennaisesti etelä-euroopassa kasvatettua tomaattia mauttomampi tuote, joka maksaa pahimmillaan neljä kertaa enemmän. Siitäkin huolimatta, että sen tuotantoa on tuettu verovaroin?
En ole aatteellinen, enkä aio asian kanssa barrikadeille nousta. Kehotan vain kaikkia miettimään, olisiko sen espanjalaisen tomaatin kasvattaminen jossakin määrin järkevämpää kuin Melkoniemeläisen, jos ne kerran paremmalta maistuvat, ja ovat kovasti halvempia.
Tässä mielessä en siis ole missään määrin lähiruoan kannattaja. Olen enemmänkin järkevän ruoan kannattaja.
Ei ole mitään järkeä kuljettaa tuoretta purjekalaa lentokoneella karibialta suomeen, ja myydä sitä 40eur/kilo, koska paikallistakin kalaa on saatavilla, murto-osalla karibialaisen purjekalan hinnasta. Lisäksi se kala ei kuitenkaan maistu enää samalta, kuin kaksi vuorokautta aiemmin, jolloin se olisi tarjoiltu, jos se olisi valmistettu järkevän etäisyyden päässä saalistuspaikastaan. Rohkenen siis olettaa, että paikallinen kala on vähintäänkin yhtä hyvää, ja vain murto-osalla purhekalan hinnasta.
Ostin viime keväänä kalmareita Jumbon Stockmannilta. Kalmarit myytiin tuoreina, ja jos syömäkelpoinen on tässä yhteydessä sama kuin tuore, niin joo, tuoreita olivat. Silti sekä tuoksu, että maku olivat varsin kaukana siitä, miltä kalmari maistuu pyyntipäivän iltana kyseisen kalastusaluksen kotisatamassa tai -kaupungissa. En sano, että ne pahalle olisivat maistuneet, heräsinpähän vain miettimään asiaa kun paellaa niistä väänsin.
En ymmärrä luomuilua. En näe mitään järkeä siinä, että ehdoin tahdoin tehdään joitakin asioita tehottomammin, jos sillä ei voiteta mitään muuta konkreettista kuin hippien hyväksyvä nyökyttely. Ymmärrän luomuilun heti, jos tuote on tehokkaammilla (vai olisiko useimmissa tapauksissa vähemmän tehottomilla) menetelmillä kasvatettua tuotetta hintansa verran parempi. Useimmiten kuitenkaan näin ei ole.
Lisäksi rohkenen väittää, että esimerkiksi suomessa tuotettu ei-luomumaitokin on täysin turvallista juoda, eli karjan nauttimien lääkkeiden ja rehujen sisältämien lisäaineiden haitallisilla terveysvaikutuksillakaan luomuilua on suomessa aivan turha yrittää selittää.
Se, että joku saa luomuttomasta maidosta laktoosi-intoleranssiflatulenssin, mutta luomusta ei, on aivan sataprosenttisen varmasti psykosomaattista.
Mainokset vain ovat luoneet luomulle imagon, jonka mukaan luomun maku on puhtaampi tai parempi kuin ei-luomun. Tässä imagomainonnassa ja aivopesussa on onnistuttu erinomaisesti. Tiedän monta muutoin hyvin rationaalista ihmistä, jotka ostavat luomua, koska se maistuu paremmalta.
Tämä kaikki aiheuttaa minussa närkästystä, koska en tiedä mitään muuta tuotannon alaa, missä tietentahtoen voisi valtion tuella tehdä asioita tehottomammin, ja myydä lopputulosta normaalilla tehokkuudella valmistettuja tuotteita olennaisesti kalliimmalla, ilman minkäänlaista todellista näyttöä siitä, että tuote olisi missään määrin parempi.
Kaikkinensa koko systeemi on vähän hassu. Kaikki tämä juontaa juurensa siitä, että ruoka ei olekaan enää ruokaa siinä mielessä, jossa luonto sen tarkoitti, vaan nautintoaine. Ja koska elintasomme antaa myöden, voimme tehdä valintoja. Olivatpa ne sitten eettisiä tai ekologisia, egologisia tai eeppisiä, valintojamme ohjaavat mielikuvat, joilla ei itse ruoan tai syömisen kanssa ole enää mitään tekemistä.
Niinpä emme enää valitse tuotetta, joka on halvempi ja parempi, vaan kalliimman ja laadultaan vastaavan tai huonomman, koska se joltakin muulta kuin terveen järjen kantilta on jotenkin viisaampaa.
Toisin sanoen gastronomi on valmis maksamaan pöyristyttävän hinnan siitä, että ruoka täyttää teoriassa ne vaatimukset, jotka gastronomi on ruoallensa asettanut, riippumatta siitä, miltä se maistuu.
Kommentit
Lähetä kommentti