Autoveroista

Autoverotus täytti 60 vuotta. Long live autoverotus.

Surullinen tosiasia on, että hyvinvointivaltio Suomella ei ole mitään mahdollisuutta päästä eroon autoverotuksesta. Se on liian viiltovarma lypsylehmä maassa, jossa yksityisautoilusta ei päästä koskaan eroon.

Yksi Suomen yleisimmistä lintulajeista on muutosvastarinta. Se asuu jokaikisen huoltoaseman kahvilassa, ja suurimmalla osalla Suomen kesämökeistä. Ja sen lauluääni kaikaa kauas. Niinpä taannoinen Bernerin sinänsä uhkarohkea keskustelunavaus ammuttiin alas niin monesta suunnasta, että aurinko peittyi hetkeksi.

Muutama vuosi sitten hassattiin muutama miljoona puuhastellessa GPS – seurannan ja siihen pohjaavan autoverojärjestelmän kanssa. Asia on sen jälkeen sinnikkäästi nostanut paskaista päätään keskusteluissa, ja sitä tarjoillaan heti, kun vähänkin on siihen teknisiä perusteita. Viimeksi liittyen – sinänsä erittäin kannatettavaan, kevytautojen laillistamishankkeeseen.

GPS – paikannusta tarjoillaan vähän väliä siksi, että se taho, joka saa myytyä jokaiseen Suomen kolmeen miljoonaan autoon tuollaisen väkkärän, on heti monimiljonääri, ja miljoonatulot varmistettu pitkäksi aikaa, kun autokanta uudistuu. Siksi se kuuluu ja näkyy vähän väliä.

Silti en malta olla ihmettelemättä, miksi julkisessa keskustelussa ei ole edes mietitty vaihtoehtoa, joka hyödyntäisi jo olemassa olevaa keskinopeuskameroihin perustuvaa järjestelmää, jollainen on ollut käytössä Isossa Britanniassa jo vuosikymmeniä. Samalla systeemillä kerätään Lontoon ruuhkamaksut. Samanlainen on käytössä myös Ruotsissa, ja se toimii.

Jo nyt on hassattu julkisille projekteille tyypilliseen tapaan muutama miljoona näiden toteuttamiskelvottomien hankkeiden esiselvityksissä. Veroeuroja on talikoitu erilaisten selvitystyöryhmien jäsenten yksityisjettien takakontin täydeltä, kun toinen toistaan ansiokkaampia asiantuntijoita on haastateltu asian tiimoilta.

Samaan aikaan näille organisaatioille tulee yllätyksenä, että kehäkolmosen päähän sijoitettu uusi satama pahentaa kehäkolmosen ruuhkatilannetta. Olisivat soittaneet edes kahdelle taksikuskille, niin olisivat saattaneet saada korvantäydellisen kokemusperäistä dataa.

Okei, vähän luokaton läppä, mutta jos olisi soitettu Tukholmaan, olisi sieltä voitu saada vastaus, kuinka ruuhkamaksun kerääminen takaapäin rekisterikilven kuvaaviin kameroihin perustuva järjestelmä toimii ja mitä se maksaa. Vastaajalla olisi ollut omaan pikkutakkiin täsmäävä Guccin kravatti kaulassa, joten sen olisi voinut kokea tulevan niin sanotusti omalta leveliltä.

Keskinopeuskamerajärjestelmällä voitaisiin korvata kätevästi paitsi kaikki hankintaan liittyvät 

autoverot, että nykyiset tekniikaltaan museotasoa olevat ylinopeuskamerat. Lisäksi sillä voidaan kerätä ruuhkamaksut ja keskittää päästöperusteinen verotus sinne, missä se syntyy, ja samalla helpottaa pitkää työmatkaa ajavan maalaistollon arkea.

Se antaisi sakot sellaisille, jotka tahallaan kaahaavat, mutta armahtaisi ne, jotka vahingossa ajavat joskus vakionopeussäätimellä sata metriä liian pitkälle.