Ajan paljon autolla. Pelkästään työmatkoista muodostuu yli 600 km viikossa.
Olen tässä talven ja kevään miettinyt, että mikä ihmisiin on mennyt, sillä reippaasta ajotavastani huolimatta näen jatkuvasti mitä hurjempia ja aggressiivisempi ohitussuorituksia, kun kanssakulkijoilla on pakonomainen tarve päästä minusta ohi.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että ajaessani 135km/h mittarinopeutta moottoritiellä, minut ohitetaan oikealta toistakymmentä kertaa matkalla porvoosta helsinkiin.
Olen melko varma, että vielä pari vuotta takaperin sain ajella kaikessa rauhassa moottoritien vasemmalla kaistalla, vain välillä ylinopeutta ajavia oikealle kaistalle väistellen. Nyt viime aikoina on ollut niin, että vasemmalla kaistalla ei juuri saa rauhassa ajella, vaan hetken perästä on joku peräpeilissä -yleensä järjettömän lähellä, valot vilkkuen ja torvet soiden. Jos ei HETI väistä, ajetaan oikealta tai pientareen kautta ohi, vaikka ajankin jo laillisen nopeuden ylärajaa venyttäen.
Mietin jo, että ainakaan uutisissa tai muussa mediassa ei ole raportoitu, että ihmisten liikennetottumukset olisivat mihinkään muuttuneet. Kunnes eräs ammattiautoilija ystäväpiiristäni valaisi, mistä on kyse.
Ajan hyvin pienellä autolla. Pienestä koostaan huolimatta -tai pikemminkin sen ansiosta sen teho/painosuhde on kuitenkin GTI-mallien luokkaa (n. 10kg/hv matkustajat huomioiden, laske huviksesi omasi). Auto on niin pieni, että ajaessani etuajo-oikeutettua tietä, kuorma-autot ja rekat kääntyvät systemaattisesti kolmion takaa eteen, koska ne ensinnäkin luulevat autoani mopoautoksi, ja toisekseen tietävät, että en aja kylkeen, ja vaikka ajaisinkin, niin mitä sitten? Mopoautoni olisi romuna ja kuormurissa kaksi naarmua lisää.
Pieni autoni siis ärsyttää tiettyä kansanryhmää suunnattomasti. Sterotyyppisestihän samanlaisia munakuppeja ajelevat perheenäidit, joilla ei ole mihinkään kiire. Lisäksi yleensä näissä pienissä citykinnereissä on hyvin pienet ja tehottomat moottorit, toisin kuin omassani. Siksipä yleensä pienellä autolla ei moottoritienkään ohituskaistalla ajeta 140km/h, koska usein sen Twingon sekä ajo-ominaisuudet, että moottoriteho loppuvat 100km/h jälkeen.
Lisäksi ns. tyypillisen pikkuauton kuljettajien ajotapa on sellainen, että muun liikenteen sujumisesta piittaamatta ajellaan sitä omaa, verkkaista tahtia, peileihin suotta vilkuilematta. Niinpä tällaisen pikkuauton peräpeilin näkemin on tietylle tielläliikkujaryhmälle punainen vaate.
Pahimpia ovat jakeluauton kuljettajat. Yleensä nuoria, vasta muutaman vuoden ammatikseen autoa ajaneita, joiden alla on lastutettu Sprinter tai Crafter, jossa ei ole nopeusrajoitinta. Kavereilla on täysin rajaton luotto omaan ajotaitoon ja vielä suurempi luotto omaan kalustoon. Yleisimmin se näkyvyyden taaksepäin KOKONAAN peittävä auton keula onkin TNT:n, UPS:n tai DHL:n pikkukuormuri.
Selkeästi vähemmän pelottavalla kalustolla, mutta sitäkin aggressiivisemmin ajelevat taksikuskit. Yleensä perus taksi on premium luokan iso auto, jossa on keskitehokas dieselmoottori. Näillä sitten ohitellaan oikealta ja vasemmalta, parhaimmillaan yhtaikaa molemmilta puolilta, niinkuin kävi tässä eräänä aamuna tuusulantiellä. Taksikuskeille on tyypillistä noin 25km/h ylinopeus paikasta ja ajasta riippumatta, joten mopoauton näkeminen ärsyttää heitä niin suunnattomasti, että ylinpeus kasvaa vähintään 35km/h:iin
Isojen autojen kuljettajat eivät tietenkään moottoritiellä minua ohittele, mutta osaavat kyllä tehdä elämästäni vähän stressaavampaa omalla tyylillään. Tyypillinen tapahtuma on, että rekka alkaa ohittaa toista moottoritiellä -temppu, josta pitäisi mielestäni antaa jalkapuu- tai raipparangaistus, jolloin vähän alle 90km/h nopeudella ajava 50tn painava yhdistelmä vaihtaa kaistaa eteeni, vaikka varsin hyvin minut peilistä näkee. Kuski vain ei todennäköisesti ymmärrä, että ajan vasenta kaistaa lain sallimaa maksiminopeutta.
Pelottavaksi rekka- ja isojen kuorma-autojen kuskin käyvät kehätiellä. Näiden isojen autojen nopeusrajoittimet on viritetty 89km/h:iin. Koska kehäteillä on 80km/h nopeurajoitus, ja uusi sakotusraja 11km/h, yli yhdeksän kymmenestä kuorma-autokuskista ajaa rajoitinta vasten. Rajoitinhan pitää siitä huolen, että sakkoja ei tule.
En ole koskaan pelännyt autossa niin paljon, kuin lukuisia kertoja kehäIII:lla viime talvena yrittäessäni paeta takaa-ajavaa täysperävaunuyhdistelmää, joka ajaa parin metrin päästä takapuskurissani melkein 90 - korjaan: TASAN 89km/h. Miksi vitussa näiden autojen rajoitin on viritetty juuri tuohon nopeuteen? Miksei se voisi olla 82km/h, koska silloin ei minun tarvitsisi ajaa satasta näitä talipäitä karkuun 80km/h alueella? Tai voisihan se rajoitin tietenkin olla 92km/h, jolloin kuski joutuisi edes vähän keskittymään siihen ajonopeuteen, eikä vain tuutata pedaali lattiassa kaiken aikaa.
Loput aggressiivisista ohittelijoista lienevät edeltävien ryhmien edustajat siviiliautoillaan. Viime talvena, kun superliukkaita kelejä oli tarjolla vähintäänkin riittävästi, jouduin lukuisia kertoja tilanteisiin, jotka tekisi mieli lukea tapon yrityksiksi. Tulee mieleen kerta lahden tiellä, joka oli kauttaaltaan jäinen. Ajoin tapani mukaan vähän yli 120km/h mittarinopeutta, kun taakseni ilmestyi musta Toyotan maasturi. Valot vilkkuivat ja torvet soivat, kun en heti väistänyt 65km/h matelevalle oikealle kaistalle, jossa autojono oli hyvinkin tasainen. Yritin käsimerkein ja takasumaria vilkutellen viestittää maasturikuskille, että ottaa edes auton mitan etäisyyttä, väistän kyllä. Tuloksetta. Maasturi kurkki molemmin puolin muutaman metrin päässä, kunnes oikealle kaistalle aukesi kolo, johon pystyin väistämään. Tässä vaiheessa maasturikuski oli jo päättänyt, että ohittaa minut välittömästi oikealta, kun tulee mahdollisuus.
Vaihdoin kuitenkin kaistaa oikealle hänen edellään, ja päästin hänet ohitseni. Koska jono oikealla kaistalla ajoi merkittävää alinopeutta, vaihdoin kaistaa vasemmalle välittömästi maasturin perään, jolloin maasturikuski teki äkkijarrutuksen. Kuin muistuttaakseen, kuka on pomo. Korostan, että tie oli oikeasti todella liukas.
Toinen tapaus tulee mieleeni kehäIII:lla. Ajoin samanlaisella pääkallokelillä vasenta kaistaa noin 90km/h mittarinopeutta, kun taakseni ilmestyi kaksi samannäköistä Ford Mondeota. Näitä kahta veijaria en ehtinyt väistää oikealle, vaan he ajoivat vähintään 130km/h ylinopeutta ohitseni, oikeaa kaistaa, siten, että näin tasaisen kipinäsuihkun molempien eturenkaista, kun he ohi paahtoivat. Kuitenkaan mondeokuskien kiire ei tästä jatkunut, vaan matkaa jatkettiin välittömästi ohituksen jälkeen aivan samaa nopeutta kuin minäkin.
Pienellä autolla ajaminen opettaa nöyräksi ja ennakoivaksi. Vaikka tehoreservi ja huippunopeus ovatkin vertailukelpoisia useimpien taksien kanssa, en silti lähde heidän kanssaan hippasille. Todistuksena ajotavastani lienevät molemmat saamani ylinopeussakot 17 ajovuoden aikana. Toinen työtapaturmana keskellä yötä keskellä ei mitään, ja toinen ajatuksissani perinteisessä 300m pitkässä 100-80-100km/h risteysansassa karkkilassa. En siis ole kaahailijaluonne, vaikka "vähän yli" koko ajan ajankin.
Olen tässä talven ja kevään miettinyt, että mikä ihmisiin on mennyt, sillä reippaasta ajotavastani huolimatta näen jatkuvasti mitä hurjempia ja aggressiivisempi ohitussuorituksia, kun kanssakulkijoilla on pakonomainen tarve päästä minusta ohi.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että ajaessani 135km/h mittarinopeutta moottoritiellä, minut ohitetaan oikealta toistakymmentä kertaa matkalla porvoosta helsinkiin.
Olen melko varma, että vielä pari vuotta takaperin sain ajella kaikessa rauhassa moottoritien vasemmalla kaistalla, vain välillä ylinopeutta ajavia oikealle kaistalle väistellen. Nyt viime aikoina on ollut niin, että vasemmalla kaistalla ei juuri saa rauhassa ajella, vaan hetken perästä on joku peräpeilissä -yleensä järjettömän lähellä, valot vilkkuen ja torvet soiden. Jos ei HETI väistä, ajetaan oikealta tai pientareen kautta ohi, vaikka ajankin jo laillisen nopeuden ylärajaa venyttäen.
Mietin jo, että ainakaan uutisissa tai muussa mediassa ei ole raportoitu, että ihmisten liikennetottumukset olisivat mihinkään muuttuneet. Kunnes eräs ammattiautoilija ystäväpiiristäni valaisi, mistä on kyse.
Ajan hyvin pienellä autolla. Pienestä koostaan huolimatta -tai pikemminkin sen ansiosta sen teho/painosuhde on kuitenkin GTI-mallien luokkaa (n. 10kg/hv matkustajat huomioiden, laske huviksesi omasi). Auto on niin pieni, että ajaessani etuajo-oikeutettua tietä, kuorma-autot ja rekat kääntyvät systemaattisesti kolmion takaa eteen, koska ne ensinnäkin luulevat autoani mopoautoksi, ja toisekseen tietävät, että en aja kylkeen, ja vaikka ajaisinkin, niin mitä sitten? Mopoautoni olisi romuna ja kuormurissa kaksi naarmua lisää.
Pieni autoni siis ärsyttää tiettyä kansanryhmää suunnattomasti. Sterotyyppisestihän samanlaisia munakuppeja ajelevat perheenäidit, joilla ei ole mihinkään kiire. Lisäksi yleensä näissä pienissä citykinnereissä on hyvin pienet ja tehottomat moottorit, toisin kuin omassani. Siksipä yleensä pienellä autolla ei moottoritienkään ohituskaistalla ajeta 140km/h, koska usein sen Twingon sekä ajo-ominaisuudet, että moottoriteho loppuvat 100km/h jälkeen.
Lisäksi ns. tyypillisen pikkuauton kuljettajien ajotapa on sellainen, että muun liikenteen sujumisesta piittaamatta ajellaan sitä omaa, verkkaista tahtia, peileihin suotta vilkuilematta. Niinpä tällaisen pikkuauton peräpeilin näkemin on tietylle tielläliikkujaryhmälle punainen vaate.
Pahimpia ovat jakeluauton kuljettajat. Yleensä nuoria, vasta muutaman vuoden ammatikseen autoa ajaneita, joiden alla on lastutettu Sprinter tai Crafter, jossa ei ole nopeusrajoitinta. Kavereilla on täysin rajaton luotto omaan ajotaitoon ja vielä suurempi luotto omaan kalustoon. Yleisimmin se näkyvyyden taaksepäin KOKONAAN peittävä auton keula onkin TNT:n, UPS:n tai DHL:n pikkukuormuri.
Selkeästi vähemmän pelottavalla kalustolla, mutta sitäkin aggressiivisemmin ajelevat taksikuskit. Yleensä perus taksi on premium luokan iso auto, jossa on keskitehokas dieselmoottori. Näillä sitten ohitellaan oikealta ja vasemmalta, parhaimmillaan yhtaikaa molemmilta puolilta, niinkuin kävi tässä eräänä aamuna tuusulantiellä. Taksikuskeille on tyypillistä noin 25km/h ylinopeus paikasta ja ajasta riippumatta, joten mopoauton näkeminen ärsyttää heitä niin suunnattomasti, että ylinpeus kasvaa vähintään 35km/h:iin
Isojen autojen kuljettajat eivät tietenkään moottoritiellä minua ohittele, mutta osaavat kyllä tehdä elämästäni vähän stressaavampaa omalla tyylillään. Tyypillinen tapahtuma on, että rekka alkaa ohittaa toista moottoritiellä -temppu, josta pitäisi mielestäni antaa jalkapuu- tai raipparangaistus, jolloin vähän alle 90km/h nopeudella ajava 50tn painava yhdistelmä vaihtaa kaistaa eteeni, vaikka varsin hyvin minut peilistä näkee. Kuski vain ei todennäköisesti ymmärrä, että ajan vasenta kaistaa lain sallimaa maksiminopeutta.
Pelottavaksi rekka- ja isojen kuorma-autojen kuskin käyvät kehätiellä. Näiden isojen autojen nopeusrajoittimet on viritetty 89km/h:iin. Koska kehäteillä on 80km/h nopeurajoitus, ja uusi sakotusraja 11km/h, yli yhdeksän kymmenestä kuorma-autokuskista ajaa rajoitinta vasten. Rajoitinhan pitää siitä huolen, että sakkoja ei tule.
En ole koskaan pelännyt autossa niin paljon, kuin lukuisia kertoja kehäIII:lla viime talvena yrittäessäni paeta takaa-ajavaa täysperävaunuyhdistelmää, joka ajaa parin metrin päästä takapuskurissani melkein 90 - korjaan: TASAN 89km/h. Miksi vitussa näiden autojen rajoitin on viritetty juuri tuohon nopeuteen? Miksei se voisi olla 82km/h, koska silloin ei minun tarvitsisi ajaa satasta näitä talipäitä karkuun 80km/h alueella? Tai voisihan se rajoitin tietenkin olla 92km/h, jolloin kuski joutuisi edes vähän keskittymään siihen ajonopeuteen, eikä vain tuutata pedaali lattiassa kaiken aikaa.
Loput aggressiivisista ohittelijoista lienevät edeltävien ryhmien edustajat siviiliautoillaan. Viime talvena, kun superliukkaita kelejä oli tarjolla vähintäänkin riittävästi, jouduin lukuisia kertoja tilanteisiin, jotka tekisi mieli lukea tapon yrityksiksi. Tulee mieleen kerta lahden tiellä, joka oli kauttaaltaan jäinen. Ajoin tapani mukaan vähän yli 120km/h mittarinopeutta, kun taakseni ilmestyi musta Toyotan maasturi. Valot vilkkuivat ja torvet soivat, kun en heti väistänyt 65km/h matelevalle oikealle kaistalle, jossa autojono oli hyvinkin tasainen. Yritin käsimerkein ja takasumaria vilkutellen viestittää maasturikuskille, että ottaa edes auton mitan etäisyyttä, väistän kyllä. Tuloksetta. Maasturi kurkki molemmin puolin muutaman metrin päässä, kunnes oikealle kaistalle aukesi kolo, johon pystyin väistämään. Tässä vaiheessa maasturikuski oli jo päättänyt, että ohittaa minut välittömästi oikealta, kun tulee mahdollisuus.
Vaihdoin kuitenkin kaistaa oikealle hänen edellään, ja päästin hänet ohitseni. Koska jono oikealla kaistalla ajoi merkittävää alinopeutta, vaihdoin kaistaa vasemmalle välittömästi maasturin perään, jolloin maasturikuski teki äkkijarrutuksen. Kuin muistuttaakseen, kuka on pomo. Korostan, että tie oli oikeasti todella liukas.
Toinen tapaus tulee mieleeni kehäIII:lla. Ajoin samanlaisella pääkallokelillä vasenta kaistaa noin 90km/h mittarinopeutta, kun taakseni ilmestyi kaksi samannäköistä Ford Mondeota. Näitä kahta veijaria en ehtinyt väistää oikealle, vaan he ajoivat vähintään 130km/h ylinopeutta ohitseni, oikeaa kaistaa, siten, että näin tasaisen kipinäsuihkun molempien eturenkaista, kun he ohi paahtoivat. Kuitenkaan mondeokuskien kiire ei tästä jatkunut, vaan matkaa jatkettiin välittömästi ohituksen jälkeen aivan samaa nopeutta kuin minäkin.
Pienellä autolla ajaminen opettaa nöyräksi ja ennakoivaksi. Vaikka tehoreservi ja huippunopeus ovatkin vertailukelpoisia useimpien taksien kanssa, en silti lähde heidän kanssaan hippasille. Todistuksena ajotavastani lienevät molemmat saamani ylinopeussakot 17 ajovuoden aikana. Toinen työtapaturmana keskellä yötä keskellä ei mitään, ja toinen ajatuksissani perinteisessä 300m pitkässä 100-80-100km/h risteysansassa karkkilassa. En siis ole kaahailijaluonne, vaikka "vähän yli" koko ajan ajankin.
Kommentit
Lähetä kommentti