Laatujournalismia

Jommassakummassa iltapäivälehdessä oli viime viikolla jälleen tyypillinen laatu-uutinen. En edes vaivautunut tarkistamaan kummassa, koska kaikki tämä koskee noita journalismin kärkikappaleita yhtälailla.

Artikkelin mukaan tuore lottovoittaja oli iloinen saamastaan miljoonavoitosta.

On se hyvä, että tuokin nyt sitten saatiin printattua lehteen. Uutinen kuin uutinen.

Samalla viikolla esiteltiin tuleva pääministeri aukeaman kokoisessa jutussa. Leipäteksti oli kenties A4:n kokoinen (kun tilaa olisi kuudelle A4:lle), koko artikkelia hallitsi kuva tulevasta pääministeristä takaapäin, kuvateksti kertoi hänen urheilullisista harrastuksistaan.

Stefan Wallin kommentoi asiaa seuraavana päivänä, moittien ko. lehteä takapuolijournalismista. Päätoimittaja puolusti artikkelia ja sen tarkoitusperiä ja esitellä henkilön inhimillisä puolia. Toisin sanoen teki kaikille selväksi, että tässähän se nyt on: julkaisumme taso. Pääministeristä meitä kiinnostaa lähinnä takapuoli.

Tänään YleX:n radio millenium, historian tekohauskin radio-ohjelma (oikein, vielä tekohauskempi kuin alivaltiosihteeri tai Pietarinkadun oilers go-go) kritisoi iltasanomia sketsissä, jossa radiouutisissa kerrottiin iltapäivälehdessä olleesta uutisesta. Haastateltu tapauksen uhri oli pahoillaan siitä, että ei ollut osannut varautua törmäävänsä iltapäivälehteä lukiessaan uutiseen, ja oli nyt järkyttynyt asiasta.

Kyseisen lehden toimitus selitti tapahtuman painovirheellä, ja että virhe oli päätynyt noin sataan lehteen pohjois-savossa.

On erittäin surullista, että suomessa parhaitan näkyvillä ja helpoiten saatavilla olevat uutislähteet edustavat keltaista lehdistöä, jota myydään naisten kuvilla ja kissankokoisilla lööpeillä "uutisista" jotka ovat pahimmillaan lööppitekstin kahden fontin kokoisia.

Toisaalta, en käsitä, miksi luotettavana pidetyn hesarin pitää jääräpäisesti kunnioittaa sanomalehtien perinteitä ja ilmestyä broadsheet-koossa. No siis tietenkin erottuakseen näistä kahdesta valtaa pitävästä sontajulkaisusta, mutta samalla valitettavasti se jää auttamatta vanhanaikaiseksi.

Jos Hesari olisi saatavilla iltalehtien rinnalla, iltalehden kokoisena, en takuulla olisi ainoa, joka ostaisi Hesarin iltapäivälehden sijaan.

Maailmalla iso osa laatujulkaisujen julkaisijoista on tämän jo huomannut. "Täysikokoista" lehteä kun nyt yksinkertaisesti ei metrossa tai aamiaispöydässä, tai oikeastaan missään muuallakaan, ole kätevä lukea.

Olisikohan Suomalaisen laatujournalismin julkaisijoiden jo kenties aika miettiä, voisiko nykyaikainen kuluttaja ehkä sittenkin olla siinä määrin valveutunut, että arvostelisi sanomalehteä sen formaatin sijaan sen sisällön perusteella.