Ihmiskunta on sairastunut aikuisiän autismiin.
Meillä on enemmän kommunikaatiovälineitä kuin koskaan ennen, ja lisää tunkee ovista ja ikkunoista.
Silti meillä (melkein) kaikilla on lähipiirissämme ihmisiä, joita ei millään tahdo saada kiinni. Siis: ei millään.
Itseäni on aina kummastuttanut muutamien (amerikkalaisten) itseään liikemieheksi kutsuvan hahmon oma käytäntö, että sosiaalista mediaa ei käytetä bisnesviestintään. Siis tä? Se sama hemmo, joka tykittää seinät ja feedit täyteen markkinointipropagandaa, ei kommunikoi työasioista privaviesteillä?
Samaten on närästystä aiheuttanut viime aikoina yleistynyt tapa, jossa asiakas ja palveluntarjoaja sopii projektista tai työsuorituksesta, mutta kun on aika alkaa konkreettisiin toimiin, ei asiakas yht'äkkiä vastatakaan mihinkään viestiin. Tyypillisin tapaus on tietenkin se, että hiljaiseksi vetäytyvällä osapuolella on kukkarossa setelitukon sijasta kuittinippu, eikä rahaa projektin läpiviemiseksi olekaan.
Sitten nämä tapaukset katsovat, että sopiva tapa ilmoittaa tästä vastapuolelle on olla vastaamatta puhelimeen. Ja sähköpostiin. Ja tekstiviestiin. Ja niin edelleen. Väitän, että tämän ilmiön takia tuhansia yrittäjiä istuu kuukausittain, jollei viikottain peukaloita pyöritellen työpaikallaan, kun asiakas ei ilmestykään paikalle. Tämä koskee ihan satavarmasti kosmetologeja, partureita, autokorjaamoita, hierojia, tatuointitaiteilijoita...
Kim Lehtola kirjoittaa blogissaan siitä, kuinka Espoon kaupunki piti päiväkoteja tyhjillään auki joululomien ajan. Tässä on kyseessä täsmälleen samasta ilmiöstä. Asiakas ajattelee olevansa diktaattori ja siten ei koe minkäänlaista velvollisuutta järkevään kommunikointiin.
Espoossa vanhemmat siis ajattelivat päiväkotien vaativan kohtuuttomuuksia, kun heiltä pyydettiin ilmoittamaan päivähoidon tarpeen muutoksista joululoman ajaksi. Tämän johdosta ainakin Turussa päiväkodissa lähetettiin lapsen mukana kotiin pieni lomake, johon piti kirjoittaa ne päivät, kun lapsen tai lapsien oli tarkoitus viettää joululomaa. Tällä tavalla päiväkoti pystyi varaamaan sekä hoitaja- että ruokahuoltoresurssit tarpeen mukaan.
Koska vanhemmat eivät kommunikoineet - joko eivät välittäneet, tai muuten kokivat, että vaatimus ylittää asiakkaana heidän asemansa suoman mukavuustason, päiväkodit pidettiin auki yli 30% ylikapasiteetilla. Arvioiden mukaan noin 140 000 euroa verorahoja käytettiin kotona olevien lasten päivähoitoon.
Samasta ilmiöstä on kysee siinä, kun asiakas tilaa autokorjaamolta jakopäähuollon, mutta ei ilmestykään paikalle, eikä vastaa mihinkään viestintään. Korjaamo seisottaa asentajaa tyhjän panttina. Parhaimmassa tapauksessa tuhansien eurojen tarpeettomat osat pölyttyvät hyllyssä, ja vuoden lopussa verottaja kirjaa ne varastosaldon kasvun muodossa tulokseen, josta yrittäjää muistutetaan pienimuotoisella tuloverolla.
Toinen erityisen kommunikaatiokyvytön kansanosa ovat päättäjät ja menestyvät yrittäjät.
Viisitoista vuotta sitten puhelimeen vastattiin kirkossa ja kirjastossa. Sittemmin kauppojen tekeminen kesken muksun kevätjuhlan alettiin kokea häiritseväksi, ja luuri käännetiin äänettömälle.-Hetki sen jälkeen kun sihteerille oli annettu kenkää, kännykkähän oli tehnyt sihteerin tarpeettomaksi pari vuotta aiemmin.
Vastaajaviesti vaihtui varsin nopeasti muotoon: ei tilaa uusille viesteille. Tekstiviestit ovat aina olleet epävirallista viestintää, joten sekään ei auta. Lisäksi näiden patruunoiden päähän lirahtanut virtsatippa pahentaa ongelmaa, sillä se lisää välinpitämättömyyttä, jolloin luuri pysyy äänettömällä myös silloin, kun johtaja naksuttelee minesweeperiä tai selailee facebookkia. Ajatuskulku lie jotain sen suuntaista, että jos se kerran niin tärkeää on, niin kyllä se varmaan soittaa uudelleenkin.
Ja niin, tämä sama porukkahan ei siis käytä sosiaalista mediaa bisnesviestintään, joten fase privaviestit eivät aiheuta toivottua kaikua.
Eräs tuntemani liikemies ei koskaan vastaa puhelimeen. Eikä hän soita. Hän ei myöskään vastaa tekstiviesteihin. Mikäli hän haluaa tietää missä olen, hän laittaa tekstiviestin. Mikäli hän haluaa puhua kanssani, hän laittaa tekstiviestin, jossa hän kehottaa soittamaan, ja aina ASAP. Hän on kehittänyt omanlaisensa kommunikaatiojärjestelmän, jossa kaikkien hänen alapuolellaan olevien tulee kokea olevansa etuoikeutettuja mahdollisuudesta viestiä hänen kanssaan.
En ole pitänyt tätä koskaan kovin tehokkaana. Enkä pidä vieläkään.
En jaksa lakata ihmettelemästä tätä. Tietoverkko vinkuu ja napsuu kuin Dan Simmonsin scifissä, mutta ihmisiä ei saa kiinni. Erään tutkimuksen mukaan aikuiset hyväilevät älyluurin ruutua kuuden minuutin välein. Silti sitä käytetään johonkin aivan muuhun kuin oikeiden asioiden hoitamiseen ja järkevään kommunikaatioon.
Fasebookissa on pokkaa päivittää oma status, mutta silti jätetään yksityisviesteihin vastaamatta. Viittasin aluksi autismiin, tarkoittaen juuri tätä sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta. Puhutaan ja ollaan saatavilla, mutta ei reagoida puhutteluun.
Ongelmani on se, etten tiedä miten tämä pitää tulkita.
Oma neuvoni muille asian kanssa painiskeleville on että anna olla. Siirry eteenpäin. Kyllä ne sitten kaivavat päänsä ulos takapuolestaan, kun taas tarvitsevat jotain. Silloin voit itse päättää, vastaatko vai et.
Meillä on enemmän kommunikaatiovälineitä kuin koskaan ennen, ja lisää tunkee ovista ja ikkunoista.
Silti meillä (melkein) kaikilla on lähipiirissämme ihmisiä, joita ei millään tahdo saada kiinni. Siis: ei millään.
Itseäni on aina kummastuttanut muutamien (amerikkalaisten) itseään liikemieheksi kutsuvan hahmon oma käytäntö, että sosiaalista mediaa ei käytetä bisnesviestintään. Siis tä? Se sama hemmo, joka tykittää seinät ja feedit täyteen markkinointipropagandaa, ei kommunikoi työasioista privaviesteillä?
Samaten on närästystä aiheuttanut viime aikoina yleistynyt tapa, jossa asiakas ja palveluntarjoaja sopii projektista tai työsuorituksesta, mutta kun on aika alkaa konkreettisiin toimiin, ei asiakas yht'äkkiä vastatakaan mihinkään viestiin. Tyypillisin tapaus on tietenkin se, että hiljaiseksi vetäytyvällä osapuolella on kukkarossa setelitukon sijasta kuittinippu, eikä rahaa projektin läpiviemiseksi olekaan.
Sitten nämä tapaukset katsovat, että sopiva tapa ilmoittaa tästä vastapuolelle on olla vastaamatta puhelimeen. Ja sähköpostiin. Ja tekstiviestiin. Ja niin edelleen. Väitän, että tämän ilmiön takia tuhansia yrittäjiä istuu kuukausittain, jollei viikottain peukaloita pyöritellen työpaikallaan, kun asiakas ei ilmestykään paikalle. Tämä koskee ihan satavarmasti kosmetologeja, partureita, autokorjaamoita, hierojia, tatuointitaiteilijoita...
Kim Lehtola kirjoittaa blogissaan siitä, kuinka Espoon kaupunki piti päiväkoteja tyhjillään auki joululomien ajan. Tässä on kyseessä täsmälleen samasta ilmiöstä. Asiakas ajattelee olevansa diktaattori ja siten ei koe minkäänlaista velvollisuutta järkevään kommunikointiin.
Espoossa vanhemmat siis ajattelivat päiväkotien vaativan kohtuuttomuuksia, kun heiltä pyydettiin ilmoittamaan päivähoidon tarpeen muutoksista joululoman ajaksi. Tämän johdosta ainakin Turussa päiväkodissa lähetettiin lapsen mukana kotiin pieni lomake, johon piti kirjoittaa ne päivät, kun lapsen tai lapsien oli tarkoitus viettää joululomaa. Tällä tavalla päiväkoti pystyi varaamaan sekä hoitaja- että ruokahuoltoresurssit tarpeen mukaan.
Koska vanhemmat eivät kommunikoineet - joko eivät välittäneet, tai muuten kokivat, että vaatimus ylittää asiakkaana heidän asemansa suoman mukavuustason, päiväkodit pidettiin auki yli 30% ylikapasiteetilla. Arvioiden mukaan noin 140 000 euroa verorahoja käytettiin kotona olevien lasten päivähoitoon.
Samasta ilmiöstä on kysee siinä, kun asiakas tilaa autokorjaamolta jakopäähuollon, mutta ei ilmestykään paikalle, eikä vastaa mihinkään viestintään. Korjaamo seisottaa asentajaa tyhjän panttina. Parhaimmassa tapauksessa tuhansien eurojen tarpeettomat osat pölyttyvät hyllyssä, ja vuoden lopussa verottaja kirjaa ne varastosaldon kasvun muodossa tulokseen, josta yrittäjää muistutetaan pienimuotoisella tuloverolla.
Toinen erityisen kommunikaatiokyvytön kansanosa ovat päättäjät ja menestyvät yrittäjät.
Viisitoista vuotta sitten puhelimeen vastattiin kirkossa ja kirjastossa. Sittemmin kauppojen tekeminen kesken muksun kevätjuhlan alettiin kokea häiritseväksi, ja luuri käännetiin äänettömälle.-Hetki sen jälkeen kun sihteerille oli annettu kenkää, kännykkähän oli tehnyt sihteerin tarpeettomaksi pari vuotta aiemmin.
Vastaajaviesti vaihtui varsin nopeasti muotoon: ei tilaa uusille viesteille. Tekstiviestit ovat aina olleet epävirallista viestintää, joten sekään ei auta. Lisäksi näiden patruunoiden päähän lirahtanut virtsatippa pahentaa ongelmaa, sillä se lisää välinpitämättömyyttä, jolloin luuri pysyy äänettömällä myös silloin, kun johtaja naksuttelee minesweeperiä tai selailee facebookkia. Ajatuskulku lie jotain sen suuntaista, että jos se kerran niin tärkeää on, niin kyllä se varmaan soittaa uudelleenkin.
Ja niin, tämä sama porukkahan ei siis käytä sosiaalista mediaa bisnesviestintään, joten fase privaviestit eivät aiheuta toivottua kaikua.
Eräs tuntemani liikemies ei koskaan vastaa puhelimeen. Eikä hän soita. Hän ei myöskään vastaa tekstiviesteihin. Mikäli hän haluaa tietää missä olen, hän laittaa tekstiviestin. Mikäli hän haluaa puhua kanssani, hän laittaa tekstiviestin, jossa hän kehottaa soittamaan, ja aina ASAP. Hän on kehittänyt omanlaisensa kommunikaatiojärjestelmän, jossa kaikkien hänen alapuolellaan olevien tulee kokea olevansa etuoikeutettuja mahdollisuudesta viestiä hänen kanssaan.
En ole pitänyt tätä koskaan kovin tehokkaana. Enkä pidä vieläkään.
En jaksa lakata ihmettelemästä tätä. Tietoverkko vinkuu ja napsuu kuin Dan Simmonsin scifissä, mutta ihmisiä ei saa kiinni. Erään tutkimuksen mukaan aikuiset hyväilevät älyluurin ruutua kuuden minuutin välein. Silti sitä käytetään johonkin aivan muuhun kuin oikeiden asioiden hoitamiseen ja järkevään kommunikaatioon.
Fasebookissa on pokkaa päivittää oma status, mutta silti jätetään yksityisviesteihin vastaamatta. Viittasin aluksi autismiin, tarkoittaen juuri tätä sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta. Puhutaan ja ollaan saatavilla, mutta ei reagoida puhutteluun.
Ongelmani on se, etten tiedä miten tämä pitää tulkita.
Oma neuvoni muille asian kanssa painiskeleville on että anna olla. Siirry eteenpäin. Kyllä ne sitten kaivavat päänsä ulos takapuolestaan, kun taas tarvitsevat jotain. Silloin voit itse päättää, vastaatko vai et.
Kommentit
Lähetä kommentti