Tällä viikolla syntyi vilkas keskustelu, kun Sanna Kurronen kirjoitti blogikirjoituksessaan, että polttomoottoriautojen arvo romahtaa lähivuosina.
Keskustelu on aiheellinen, sillä autolla liikkuminen on ollut murroksessa siitä asti, kun Tesla esitteli ensimmäiset oikeasti käyttökelpoiset sähköautot kymmenkunta vuotta sitten.
Vihreällä idealismilla ladatut päättäjäelimet ovat ajaneet hiilidioksidikammonsa piiskaamana kaikenlaisia ohjelmia, jolla halutaan henkilöliikenne päästöttömäksi. Samaan aikaan vihervasemmalle nojaava mediakenttä antaa palstatilaa aiheelle, koska se kiinnostaa ihmisiä - erityisesti harvaan asutussa Suomessa, jossa julkinen liikenne ei ole vaihtoehto omalle autolle.
Tämän johdosta myös autoteollisuus on ollut puoliksi pakotettu tekemään linjauksia, joissa luvataan, että koko tuotanto ohjautuu sähköautoihin lähivuosina. Optimistisimmat sanovat, että tämä tapahtuu jo tämän vuosikymmenen aikana.
Asia on hyvin monitahoinen, eikä vähiten tätä paina se tosiasia, että sähköisellä voimanlähteellä varustettu henkilöauto on monilla tavoin ylivertainen polttomoottoriautoon verrattuna. Niinpä monikin haluaisi halvalla kulkevan modernin sähkövehkeen. Näiltä osin asia on melko kiistaton, ja tosiaan sähköautoihin siirtyminen olisi monin tavoin järkevää. Siksi tätä on niin mukava lupailla kuin vappusatasia konsanaan.
Ikävä kyllä tämä asia ei ole likikään näin yksinkertainen.
Vain pari viikkoa sitten koko Euroopan sähköverkko kävi lähellä romahdusta, kun epävakaat tuuli- ja aurinkovoimalat eivät tuottaneet riittävästi tehoja, ja samaan aikaan kulutus kasvoi keskellä talvea.
Jos verkko on käydä polvillaan jo nykyisillä kulutuksilla, mitä tapahtuu kun kymmenen vuoden päästä jo pelkästään Suomessa ladataan 250 000 autoa, käytännössä enemmän tai vähemmän joka päivä? Entä miten tämä skaalautuu koko euroopan mittakaavaan?
Menemättä sen yksityiskohtaisemmin energiataseiden detaljeihin, on melko helppoa nähdä, että miljoonien autojen lataustehon sietävä sähköntuotanto ja jakeluverkko on sen magnitudin infraremontti, että siihen saa taikaseinästä hakea talikolla seteleitä, että lasku saadaan maksettua. Ei tarvitse omistaa oraakkelin rillejä ymmärtääkseen, että tällainen ei tule tapahtumaan koko mantereen - saatikka maailman mittakaavassa muutamassa vuodessa.
Koko probleemaa voisi kuvata vaikka sellaisella analogialla, että Englannin sähköverkko on painua polvilleen joka arkipäivä, kun lordit lämmittävät teevettä miljoonalla yhden kilowatin vedenkeittimellä yhtäaikaa. Verkko pysyy vakaana, kun Ranskasta ostetaan säätövoimaa.
Yksittäinen vedenkeitin on teholtaan puolentoista kilowatin luokkaa. Autojen pikalaturien tehot ovat kuitenkin kymmeniä - joskus myös satoja kilowatteja. Mitä verkossa mahtaa tapahtua, kun teenkeittimien lisäksi seinään työnnetään pikalataukseen vaikka kymmenen miljoonaa teslaa, kun ihmiset tulevat töistä kotiin?
Lisäksihän tässä nyt ei ole vielä edes pohdittu ääneen akkumateriaalien saatavuusasioita tai sitä, mihin öljynjalostuksessa vääjäämättä syntyvät jakeet laitetaan, jos autot eivät niitä polta. Laivat kulkevat öljyllä edelleen, samoin lentokoneet. Kolonni painaa jokaikistä kerosiinitippaa kohden myös tipan bensaa ja toisen dieseliä. Mihin ne laitetaan?
Sähköautoilu tulee, se on kiistatonta. Olisipa vain mukavaa, jos siitä syntyvä lasku olisi kokoluokaltaan sellainen, että se saadaan maksettua jollain keinoin. Hätäilemällä se ei tule sitä olemaan.
Niinpä povaan polttomoottoriautoilulle pitkää tulevaisuutta. Vieläpä niin, että joskus viiden vuosikymmenen päästä polttomoottorissa miiluaa kotipihassa olevalla aurinkokennolla toimivalla laitteistolla hiilidioksidista tehty metanoli.
Oudointa tässä on se, että tämä teknologia on jo olemassa, mutta jostain syystä sen eteenpäin vieminen on jäänyt tämän sähköautohullutuksen varjoon.
Kommentit
Lähetä kommentti