Peruskoulu meni rikki

 Otsikot ovat viime päivinä huutaneet pisatestien tulosten romahtamisesta ja peruskoulujärjestelmään viimeisen parin vuoden aikana ilmaantuneista valuvioista. Peruskoulussa tuntuvat pahoinvoivan paitsi oppilaat, myös opettajat.

Olen itse työskennellyt opettajana parin vuoden ajan. Opettajana olen epäpätevä, joten sain identtisestä työstä, identtisissä tehtävissä, samanpituisella työkokemuksella reippaat puolitoista tonnia pienempää kuukausipalkkaa kuin kollegat, mutta se on oman kirjoituksensa arvoinen aihe. Palkkaa olisin saanut enemmän, jos olisin suorittanut pedagogiset opinnot, mutta olin niidenkin suorittamiseen epäpätevä. Oman kirjoituksensa arvoinen aihe sekin. 

Pedagogisiin opintoihin pääsin kuitenkin tutustumaan, kun autoin kollegaa suoriutumaan kyseisen opintokokonaisuuden tehtävistä. Kahlasin opintomateriaalit läpi, ja teimme tehtävät ryhmätyönä. Ainakin vuonna 2020 pedagogisten opintojen sisältö oli tasan sitä, mistä peruskoulua äänekkäimmin syytetään. Kaiken ytimessä oli YK:n Salamancan julistuksessa määrittelemä tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien takuu kaikille. Tämän tunnemme lyhyesti inkluusiona. 

Nyt viime viikkojen keskustelussa muiden muassa opetusministeri Andersson tunnusti uskoaan ja toisteli Iltalehden haastattelussa kuin papukaija, että kaikki ongelmat johtuvat tuloeroista, eikä inkluusiota terminä ymmärretä oikein. Andersson avaa ansiokkaasti sitä, mitä Salamancan julistuksessa sanotaan. Kaikilla on oikeus samanlaiseen opetukseen, eikä vammaisia tai muutoin enemmän tukea tarvitsevia oppilaita (eli suomeksi häiriköitä ja koulukiusaajia) saisi sen mukaan eristää muista. 

Samassa julistuksessa myös vaaditaan, että enemmän tukea vaativille oppilaille on järjestettävä heidän tarvitsemansa tuki, ja että se on annettava samassa opetustilanteessa, jossa kaikki muutkin oppilaat ovat. 

Olisipa kiva sanoa, että hyvä ajatus, mutta... Valitettavasti on sanottava, että ihan paska ajatus. Toki sosiaalidemokraattisen ajatusmallin mukaisesti se on epäreilua, että jotkut ovat fiksuja ja toiset eivät. 

Sosiaalidemokraatin mielestä fiksuutta pitäisi voida verottaa. Koska se ei ole mahdollista, painetaan lahjakkaat kuitenkin nyt varmuudeksi samalle tasolle kuin ne hitaammat, koska lahjakkaat ovat oman sosioekonomisen lokeronsa riistäjiä, ja saavat lahjattomat voimaan huonosti. Vitut niistä lahjakkaista. Ne joutavat odottelemaan, kun hitaampia raahataan perästä. 

Nyt kun sitten katsotaan tätä koko Suomen nykytilaa, niin rahaa löytyy hankkeelle, jossa tutkitaan Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikkaa ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa sekä sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin, ja virastojen tarinallisiin logoihin, muttei Salamancan julistuksessa vaadittuun opetushenkilöstöön. 

Samaan aikaan lahjakkaat oppilaat kituvat isoissa luokkahuoneissa, joissa entisen järjestelmän tarkkisoppilaat terrorisoivat. 

Suomessa olisi ehdottomasti tilausta laadukkaille yksityiskouluille. Sellaisille, joissa lahjakkuudesta palkittaisiin, ja oppilaat voisivat aidosti edetä sitä tahtia, mikä heille sopii. Sellaisia, joissa opiskeleminen maksaisi sen mitä laadukas opetus maksaa. 

Toki kukaanhan ei estä moista perustamasta. Harmi vaan, että Suomessa tämä(kin) asia on reguloitu polvilleen, eikä eliittikouluja voi perustaa, koska siinähän voisi hitto vieköön käydä taas niin, että rikkaat eriytyvät, ja rikkaiden hyvinvointi aiheuttaisi entistä enemmän pahoinvointia muissa.

Kuten jo osoitetta opetusministeri Andersonin suulla, eriarvoisuus lisää pahoinvointia. Mikäpä se enempää voikaan lisätä eriarvoisuutta kuin kognitiivisten kykyjen erot. Kaikkien pitää olla - ei pelkästään yhtä köyhiä, mutta myös yhtä tyhmiä. Kaikki siitä poikkeava lisää pahoinvointia. 

Aihetta käsittelevä wikipedia-artikkeli kuvaa, mikä tässä koko hommassa on vitullaan. Koulujärjestelmä on jotenkin niin sosialistinen, että kaikkien tulee saada yhtä paskaa opetusta. Parempi opetus tekisi eliitin ihmisistä älykkäämpiä, ja se on paha, koska älykkyyden verottaminen on - kuten jo aiemmin todettu, vaikeaa. Rikkautta sentään voidaan verottaa. 

Lapsillamme ei siis ole varallisuutta, jota opetusministeri Anderssonin kaltaiset iilimadot voisivat verottaa, mutta heidän henkistä pääomaansa Anderssonin ja lahkolaistensa lonkerot imevät tyhjäksi kaikin voimin. 

Pisatuloksista voimme nyt ihastella tämän työn hedelmiä. 

Kommentit